Kumisaapas uppoaa mustanpuhuvaan liejuun ja viistosta tuleva sade kastelee sadetakin hetkessä litimäräksi. Kävely on vaivalloista, mutta haastaa kiitettävästi tasapainoaistin. Siis oivaa aivojumppaa raikkaassa säässä! Taiteilen liukkaassa ja upottavassa liejussa ja nuuhkin ilmaa. Metsä tuoksuu rauhoittavalta: sammaleelta, ylikypsiltä tateilta, kuusen neulasilta ja turpeelta. Kun muu värimaailma on taivasta myöten harmaata, alkusyksyn metsän vihreys korostuu ja saa uuden oudonlaisen kirkkauden. Olen täällä onnellinen, mutta sydämessä vihloo. 

Kävellessäni aistin metsässä surua. Kadonneen kevään ja kesän kaipuuta. Sieniä nousee ja puolukat punertavat, mutta näen, tunnen ja koen kuinka luonto valmistautuu lepoon ja pieneen kuolemaan. Kevät on kuollut ja kesällekin on jo pitänyt sanoa haikeat hyvästit.

Onneksi vielä ennen valon kuolemaa saamme nauttia luonnon omasta ilotulituksesta. Syksy rakentaa riemujuhlan luonnon näyttämölle ja energisoi kehon ja mielen ennen kaamokseen laskeutumista. Maisemaa kaunistavat puiden lehtien keltaisen, oranssin ja karmiininpunaiset värit, pihlajien poltetunoranssit marjat ja pulleat verenpunaiset puolukat, karpalot, marja-aroniat ja tyrnit…Äiti maa on kyllä uskomaton – ja tietää kuinka kunnon kekkerit järjestetään ennen levolle laskeutumista.

 

onnellisuus-1

 

Valmistaudu keskuskellon rytmihäiriöön

Kaamosaika on minulle ja monille muillekin haastavaa aikaa, sillä kärsin kaamosrasituksesta. Itse asiassa 40 prosenttia meistä suomalaisista rasittuu kaamoksesta. Kun illat pimenevät, ja aurinko alkaa painua mailleen jo alkuillasta, alan helposti nuutua ja muuttua alavireiseksi, jos en ole tietoinen ja tarkkana. Aivoissani oleva sisäinen keskuskello kärsii rytmihäiriöistä. Se välillä jätättää, välillä edistää enemmän kuin tavallisesti.
Tutkimusprofessori, psykiatri Timo Partonen on perehtynyt kaamosmasennukseen ja –rasitukseen.

Kaamosrasittuneita on paljon, mutta toistuvista kaamosmasennusjaksoista kärsii vain noin prosentti väestöstämme.

Partosen mukaan meillä valon vähentymiseen reagoivilla on eräänlainen talvinen jet lag mutta myös vuorokausirytmin poikkeavaa aikaistumista, mikä aiheuttaa väsymystä, alakuloisuutta, ärtyisyyttä ja hiilihydraattinälkää. Pimeys lamauttaa serotoniinin tuotannon, siksi väsyttää, yöuni tuppaa pitenemään, mutta se ei kuitenkaan virkistä.
Jo tässä vaiheessa syksyä tiedän siis mitä on tulossa. Siksi valmistaudun jo tuleviin keskuskellon rytmihäiriöihin.

Olen huomannut, että säännöllinen luonnossa kävely pitää aivojeni mielihyvähormoni serotoniinin pitoisuuden tasaisempana ja korjaa pimeyden vaikutuksia samalla tavoin kuin kirkasvalolamppu, jonka kyllä kaivan esiin varastosta viimeistään lokakuun alusta.

Pahimmillaan kaamosoireet ovat tavallisimmin lokakuusta maaliskuuhun.

 

Kävelen siis päätäni kuntoon ja huollan keskustietokonettani ja lisään jopa aivojeni kapasiteettia ihan jokaisella askeleella, jonka otan. Kävelen aina lounasaikaan, jolloin vuoden pimeimpänäkin aikana valoa on näkyvissä. Jo vartin kävely tekee terää. Parhainta aivokävely on kuitenkin luonnossa. Mikä tahansa mielentila onkin, luonto tasapainottaa ja tyynnyttää niin kehoa kuin mieltä.

Liikkuminen on avaintekijä kaamosoireiden hoidossa Timo Partosenkin mielestä. Lisäksi on tärkeää, että jokin päivän liikuntahetkistä hengästyttää.

Jo puolen tunnin hengästyminen päivässä on tehokasta lääkehoitoa kaamoksesta kärsivälle. Erityisesti kuntoilu kirkasvalossa helpottaa oloa kertovat tuoreet tutkimustulokset. Nyt herää kysymys, mistä löydämme kuntosaleja, joissa kirkasvalossa liikkuminen on mahdollista? Siinä vinkki kuntosaliyrittäjille.

 

kaamosbataatti

 

Hoitavaa ruokaa

Kaamosaikaan jos koskaan on tärkeä syödä hoitavaa ruokaa. Oma täsmäannokseni on voikukkamunakas, johon laitan luomukananmunia, tuoretta minttua, pakastettua (tai kuivattua) voikukkaa, luomusipulia ja luomuvalkosipulia. Tämä herkku saa aivot hurraamaan. Kananmunan koliini sekä tehokkaat antioksidantit luteiini ja zeaksantiini hellivät aivoja ja muistitoimintoja. Voikukka taas puhdistaa maksaa ja verta sekä edistää ruuansulatusta ja helpottaa erilaisia ruuansulatusvaivoja. Se on mahtikasvi, joka sisältää A-, B-, C- ja D-vitamiinia, rautaa ja kaliumia. Siinä on myös mm. kalsiumia, fosforia, magnesiumia ja inuliinia. Kun suolisto ja maksa ovat kunnossa, aivot pelittävät paremmin.

Aminohappo tryptofaanilla on myös merkittävä rooli kaamosoireiden lievittämisessä.

Se lisää serotoniinin määrää aivoissa. Syksy on juuresten ja papujen kulta-aikaa, joten popsin runsaasti tryptofaanirikasta bataattia, kikherneitä ja papuja. Omassa suosikissani lampaanmaitojuustossa on myös runsaasti tryptofaania, joten herkuttelen sillä hyvällä omallatunnolla. Puhumattakaan hyviä rasvahappoja ja tryptofaania sisältävästä avokadosta. Se kuuluu jokaiseen päivään sydämen, aivojen ja kaamosoireiden täsmälääkkeenä. Lihan ja siipikarjan ystävät saavat tryptofaania etenkin kalkkunasta.

Makeanrakastajat voivat nauttia tummaa suklaata ja raakasuklaata mielialalääkkeenä.

Omaan kaamoksenhoitosettiini kuuluvat myös mustikat, jotka vilkastuttavat aivojen verenkiertoa, sekä oikeanlaiset rasvat kaloista, manteleista ja pähkinöistä sekä öljyistä ja avokadosta.

 

 

Potkua lisäravinteista

Joka syksy otan myös ruusujuurikuurin. Tuo Pohjolan ikivanha alkuperäiskasvi kohottaa selvästi mielialaa, virkistää, lisää keskittymiskykyä ja helpottaa nukkumistakin. Tutkimuksissa on todettu sen parantavan myös työkykyä ja tasapainottavan stressistä kärsivän kehoa.

Luotan myös B-vitamiinien voimaan.

Niasiini eli B3-vitamiini ja folaatti, B6-vitamiini sekä muistia ja aivotoimintoja tukeva B12-vitamiini helpottavat ainakin minun oloani. Näitä saan hyvin villivihanneksilla rikastetusta välimerellisestä ruokavaliostani, mutta synkimpään aikaan turvaudun aina myös lisäravinteisiin. Spirulinaa nautin pari teelusikallista päivittäin. Talviaikaan kasvikset eivät ole parhaimmillaan eivätkä niiden ravinnepitoisuudetkaan. Luonnollinen lisäravinne on silloin hyväksi.
Koska valo vähenee, D-vitamiinin saanti heikentyy. Oma täsmätankkaukseni D-vitamiinille on pimeimpään aikaan 100-150 mikrogrammaa päivässä. Olen mittauttanut vereni D-vitamiinitason ja tiedän olevani tuolla määrällä hyvissä lukemissa. Jotta pysymme toimintakykyisinä ja terveenä, monien tutkijoiden mielestä veren D-vitamiinipitoisuuden pitäisi olla noin 75-100nmol/litrassa.

Testaaminen kannattaa, jotta tietää minkä verran D-vitamiinia todellisuudessa tarvitsee. Kansalliset suositukset harvoin riittävät takaamaan terveyden ja jaksamisen.

Käytän aivojeni avuksi myös fosfolipidejä, jotka helpottavat uupumusta ja väsymystä. Ne myös uudistavat tuhoutuneita aivosoluja ja tehostavat muistia.

Piristystä väreistä, musiikista ja elävästä tulesta

Huomaan selvästi, että kesän turkoosien ja vihreiden vaatteiden tilalle alan viimeistään syyskuussa kaivata oranssia, punaista ja keltaista. Eikä ihme, sillä väriterapian mukaan keltainen väri parantaa keskittymiskykyä, vahvistaa hermoratoja, lisää energiaa ja stressinsietokykyä. Lempivärini oranssi kaikissa sävyissään lisää elinvoimaa, henkisiä kykyjä, tekee iloiseksi ja lisää hapen määrää aivoissa. Punainen sitävastoin lisää sekä fyysistä että henkistä energiaa ja stimuloi sympaattista hermostoa. Kun valo vähenee, pukeudun oranssiin, koristan kotia oranssilla ja poltan paljon kynttilöitä. Elävä tuli koskettaa, rauhoittaa, tyynnyttää ja virittää oikealle taajuudelle. 

Myös musiikilla on minulle tärkeä rooli kaamosoireilun hoidossa.

Olen valinnut itselleni täsmäsetin, jonka avulla tarvittaessa virkistyn ja piristyn ja tarvittaessa matkaan meditatiiviseen tilaan. Meditaation olen selvästi huomannut helpottavan nuutumista ja uuvahtanutta oloa. Jokainen kaamoksesta rasittuva voi rakentaa ikioman musiikillisen työkalupakkinsa, jonka avulla hoitaa itseään.
Ja silloin kun rahat ja perheen budjetti riittävät, pakkaamme mieheni kanssa matkalaukut ja suuntaamme vuoden pimeimpään aikaan valontankkausmatkalle etelään. Parhaan hyödyn saan, kun patikoin auringonpaisteessa tai paljasjalkakävelen hiekkarannalla. Viikon valoreissun jälkeen olo on hyvä useita viikkoja ja nautin valostuvista ja pitenevistä päivistä.

Lähtölaskenta kaamokseen on alkanut, ja jos kuulut kanssani kaamosrasittuneisiin, voit hyötyä vinkeistäni tai luoda itsellesi vieläkin toimivamman survival packin. Tärkeintä on se, että hyväksyy oireilunsa ja hyväksyy pimeyden. Valo voittaa kuitenkin loppupeleissä.

 

Pin It on Pinterest

Share This